Ensimmäiset omat lemmikkini

Joskus vuoden 08 lopulla äiti teki minulle lupauksen. Lupauksen että saisin viimein omia lemmikkejä. Meillä on aina ollut vähän ongelmia noiden lemmikkien kanssa, koska osa perheestä on allergisia monille eläimille ja sitten on taas muita sisaruksia, jotka sitten myös haluaisivat lemmikin.

Mutta kuitenkin sain lupauksen, että saisin ehkä liskon, sen voisi laittaa isoon terraarioon joka on jäänyt tyhjäksi, tätini ostaessa isomman. No tietysti riemastuin tästä ajatuksesta, ja rupesin tutkimaan eri lisko lajeja. Mutta kun huomasin että ne eivät ole mitään kovin halpoja ajattelin että äidin lupaus haihtuu tuhkana ilmaan.

Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sitten jostain sain päähäni että jyrsiät harvemmin aiheuttavat allergiaa. Ja tutkittuani päädyin kesyrottiin. Oli siinä sitten vähän taivuteltavaa äidille, mutta kyllä siihen sitten suostuttiin.

Siitä sitten lähti taival kohti omia rottia. Vietin paljon aikaa netissä lukemassa kaikkea rotista, ja sitten tapani mukaan selittää pulputin niistä kaikille vastaan tuleville. Hankin myös kirjan.

Sitten oli vielä tämä häkin etsintä rumba. Olin alusta asti iskenyt silmäni 189€ häkkiin, joka oli niin ihana ja täydellinen, mutta äiti tietysti halusi etsiä muualta, ja kyllähän sitä häkkiä monta kuukautta etsittiin, mutta aina sain keksittyä jotain miksi se häkki ei kelvannut. Lopulta sain sitten äidin ostamaan sen ihanan ison kalliin häkin, ja ihanaksi yllätykseksi saatiin vielä alennusta. No 20€ mutta on sekin jotain, eli häkki maksoi meille 169€.



Kun häkki oli kotona, piti vaan miettiä että mistäs sitten ne asukit hankkii. Eläinkauppa vai kasvattaja? Kaiken sen perusteella mitä netistä löysin, päädyin ehdottomasti kasvattajaan. Ainoa ongelma oli että kaikki kasvattajat asuivat niin kaukana. Ja vielä se että kenellä olisi poikasia my yt ävänä. Laajan netti etsinnän jälkeen olin lähettänyt ainakin kahdelle kasvattajalle sähköpostilla kyselyitä, onko heillä poikasia. Kun vastausta ei kuulunut etsin taas lisää kasvattajia, ja löysin ihan kivan kasvattajan sivuston, ongelma on vaan että hän asuu Jyväskylässä.

No varovasti sitten koittelin kepillä jäätä, että miten äiti ottaisi tuon matkan. No yllätyksekseni hän suostui matkaan ja minä innoissani k atsomaan että millä tavalla ottaisin yhteyttä tähän kasvattajaan. Hänellä oli sivu jen mukaan 2 poika rottaa ja 1 tyttö rotta vapaana. Ne olivat syntyneet 18.01.2009 ja luovutus aika olisi 22.02.2009 ja silloin elettiin päivää 20.02.2009. Äiti sanoi että "me voimme lähteä huomenna ja olla yötä hotellissa".

Lisäsin kasvattajan MSN:ään ja keskustelimme siellä. Hän sanoi että se poikue on syntynyt ja kasvaa sijaiskodissa, myös Jyväskylässä. No hän ei sitten ollut ihan varma että ovatko rotat enää vapaita, mutta sanoi soittavansa ystävälleen, jolla rotat olivat. Ja sitten ka rtovansa minulle tilanteen. Mielestäni meni varmaan miljoona tuntia ennenkun kasvattaja sitten ilmoitti minulle että rotat ovat vielä vapaana. Minä pomppasin tuolista ylös ja tuuletin oikein kunnolla(varmaan oli mielenkiintoista katsottavaa xP). Kasvattaja antoi kaverinsa puheli nnumeron ja sanoi että se hänen kaverinsa odottaa minun soittoa. No soitin tietysti heti ja oli kyllä niin mukavaa jutella hänen kanssaan. Sovittiin sitten että näemme 22.02.09 hänen kotonaan klo 12.00. No minähän sitten tulostelin ajo-ohjeita aivan innoissani. En nukkunut v armaan yhtään sinä yönä. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa vielä eläin liikkeestä purut häkinpohjalle ja ruokaa rotille.


Aamulla sitten pakkaus ja lähdettiin ajamaan jyväskylään. Matka tuntui toivottoman hitaalta. Kyllä me sitten lopulta päästiin Jyväskylään ja sitten mietinnän aiheeksi tuli että missä hotellissa olisimme yötä. Menimme sitten kysymään yhdestä hotellista, että paljonko yksi yö siellä maksaa, se taisi olla jotain 83-86€. Jäimme sinne yöksi. Kävimme vielä kaupassa hakemasas evästä. Ja rotille ostettiin kurkku matkalle, joska ne saavat nestettä.


Hotellissa olin ihan kuin joku aropupu, kokoajan men ossa ja toivoi että kello menisi nopeampaa. Sitten rupesin nukkumaan jo joskus 18.00 aikoihin, että aika menisi nopeampaa ja heräisin sitten aamulla. No nukahdin kyllä vasta joskus 21.00 aikoihin, mutta hyvät yöunet sain. Aamulla virkeänä sitten odottamaan että kello tulisi lähemmäs 12.00.

Kun viimein kello oli niin paljon että voisimme alkaa lähteä ajelemaan, olin aivan innoissani, vielä innostuneempi kuin edellisenä päivänä. No sitten ajeltiin tulostamieni ohjeiden mukaan, mutta niissä oli jokun virhe tai em me osanneet lukea sitä kunnolla xP, mutta eksyimme ja kysyimme sitten jostain kioskilta ohjeita ja siten löysimme perille.

Soitin vielä pihassa että olemme varmasti oikeassa osoitteessa ja kun asia varmistui nousimme autosta ja matkahäkki mukaan ja ovikelloa soittamaan. Oven avasi punapäinen todella mukava nainen. Asunnossa pisti silmään että ensimmäisenä vastaan ovelle tuli kissa, myöhemmin huomasin että siellä oli toinenkin kissa, joka piti minusta oikein kovaa, melkeen oli tulossa mukaa n kun lähdimme sieltä. Siellä oli myös hiiriä.

Sitten tietysi paljon häkkejä joissa oli paljon rottia. Sitten hän avasi sellaisen omatekemän poikashäkin, missä oli monta vauvarottaa, tunnistin heti toisen omakseni, ja toinen oli sitten vähän vaikeampi kun melkeen kaikki näyttivät samoilta.

Tumma on Hugo ja vaalea on Nappi. Hugon tunnistin heti, mutta Nappi oli vaikeampi tunnistaa. Kuva on kasvattajan ottama, hän lähetti sen minulle sähköpostiin, koska en olisi päässyt katsomaan niitä etukäteen. Molemmat sulattivat sydämmeni heti tästä kuvasta lähtien.

Kun sain rotat häkkiin, nainen vielä selitti joitain asioita ja antoi rekisteripaperit rotista. Sitten vaan rotat autoon ja menoks. Rotat laitoin etupenkille ja penkin lämmittimen päälle ettivät ne heti vilustuisivat, olihan tuolloin vielä paljon lunta. Kun pääsimme Paletin kohdalle, pysähdyimme ja äiti kävi ve ssassa. Minä siirsin rotat taakse kanssani, ja en voinut olla koskematta niihin.

Kotona rotat pääsivät mahtavaan isoon häkkiinsä, oliva vähän hämmentyneitä kun eivät vielä koskaan ole olleet niin isossa häkissä. Oli se nii ihanaa seurattavaa, kun pikkuiset olivat niin isossa häkissä.

Videossa Nappi menee häkissä. Hugo oli alusta asti sellainen ujompi, joten siitä ei montaa videota irronnut. Video Hugosta tulee alempana.

Hugo ja Nappi ovat kuin pieniä koiran, apinan ja kissan sekoituksia. Ne kiskovat Hugon näyttämään tapaan kaikkea jännää, ne kiipeilevät kuin apinat ja jahtaavat nauhaa kuin kissat. On ne niin söpöjä.

Myöhemmin kun rotat olivat noin 2kk ikäisiä, tapasin kaverin kaupungilla, hänen mukanaan oli hänen toinen kaverinsa ja minä tietysti innokkaana selitin kuinka minulla on nyt rottia. Hänen kaverinsa sanoi et tä hänellä on myös yksi rotta, mutta hän on kyllästynyt siihen eikä halua pitää sitä enää. minä tietysti lupasin ottaa sen , jos vain äidille kävisi. Jo tokihan se käy, minulla on iso häkki ja tuleva rotta olisi poika. Minulal kävi sääliksi sitä rottaa, koska se oli elänyt koko elämänsä yksin ja rottaa ei saisi koskaan pitää yksin.

Ongelmiani olisivat, että miten pienemmät rottani hyväksyisivät vuoden ikäisen rotan häkkiin. Kyllä minä kuitenin olin valmis yrittämään sovittaa isoa rottaa pienten joukkoon. Sovin sen kaverini kaverin kanssa e ttä koska haen rotan, ja sovin myös että jos ei se millään sovi omieni kanssa hän ott aa sen takaisin.

Ison rotan nimi on Kuti.

Kuti oli kyllä aika surkean näköinen kun hain sen. Ja toivoin niin kovasti että se sopisi omieni jokukkoon. Kun päästiin kotiin esittelin Kutin lattialla Napille ja Hugolle, näytti kyllä että he sopisivat hyvin elämään keskenään. Mutta tietysti kun kaikki kolme olivat häkissä, niin alkoi suunnaton tappelu. Nappi, joka oli selkeästi ottanut johtaja aseman häkissä, ei hyväksynyt Kutia sinne. No minä en kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan sitkeästi yritin totuttaa niitä toisiinsa. Kuti elel i siinä isossa terraariossa joka oli tyhjänä. Mutta se oli kyllä todella huono paik ka pitää sitä, jos pian rotat eivät tottuisi toisiinsa, minun olisi pakko luopua Kutista.

Pidin välillä omia rottia terraariossa jossa Kuti oleli ja Kutia isossa häkissä. Meno noin 2 viikkoa niin Kuti oli jo pysyvästi isossa häkissä. Kaikki kolme rottaa ovat onnelisena ja sovussa keskenään.

Kuti oleli juuri tuossa terraariossa. Ja kuten huomaatte Kuti hyppää ihan helposti sieltä pois. Kuti, Nappi ja Hugo osaavat kaikki hypätä itse tuonne ja pois.

Kaikki kolme matkahäkissä. Vasemmalta lukien Hugo, Nappi ja Kuti.

Napista on ajan kanssa tullut ehdoton suosikkini, Nappi on kaikista kesyin ja erittäin ihmisrakas. Nappi on rohkea ja menossa aina ensimmäisenä, ujon hugon tullessa perässä. Nappi on vähän sellainen oman tiensä kulkija, se ei tarvitse muita rottia pärjätäkseen, mutta välillä on kyllä kiva riehua veljensä kanssa. Nappi on kuvioltaa ja väriltään Black Capped.

Hugo on siis Napin veli, ja on sekin erittäin suloinen. Mutta se on harmi että kukaan muu ei näe sitä, koska hugo ujostaa enemmän kuin muut. Mutta nyt ajan kanssa on siitäkin tullut rohkeampi. Hugo on vähän sellainen, joka ei pärjää yksin, sen on pakko olla aina jonkun kanssa, yleensä se on Kuti. Hugo nukkuu aina Kutin vieressa ja muutenkin on paljon sen kanssa. Hugo on kuvioltaa n ja väriltään Black Berkshire, mutta hugon kuvio on ns. mm eli mismarked.

Kuti on aika rauhallinen tapaus. Se ei niinkään ole niin leikkisä riehuja kuin Nappi ja Hugo. Mutta Kuti on loistava painija. Rottien leikkiin kuuluu pienet painileikit päivittäin. Sen erottaa oikeasta tappelusta ainakin siitä että kun ne leikkii, kukaan ei inise eikä päästä muutakaan ääntä. Kuti voittaa tietysti aina kun on niin paljon isompi. Mutta kerran Nappi ja Hugo tekivät sellaisen tempun että, ne hyppäsivät yhtäaikaa kutin kimppuun ja voittivat. Kuti oli sen jälkeen erittäin nöyrän näköinen :) Kutin väri/kuvi on ollut minulle hieman arvoitus. Se keneltä Kutin sain ei tiennyt Kutin syntymäaikaa eikä värin nimeä. Kuti on ostettu eläinliikkeestä. Mutta omien pähkäilyjen mukaan Kuti olisi Pearl.

Suunnitteilla on tietysti pitää pitkään rottia lemmikkeinä, joten tässä pian saa taas ruveta etsimään lisää rottia laumaan.

Kiitos että jaksoit lukea tänne asti :)