24.1.2011
10.12.2010
Uusi elämä
Uusi elämä todellakin :) Saatiin tässä mieheni kanssa tietää jo syyskuussa uudesta elämästä joka syntymäaika on laskettu 19.06.2011. Tietysti sitten varattiin kirkkokin ja nyt sitten häät ovat 06.08.2011, saa kivasti kasteen siinä samassa. Laitampa tähän nyt kuvan tulokista vielä :)
6.10.2009
EI NÄIN
http://video.google.com/videoplay?docid=6361872964130308142#
Tuon videon katsomiseen kannattaa varata aikaa ja paperia...
Yli tunnin mittainen dokumentti kaikesta vääryydestä mitä eläimille tehdään. Video käsittää kaikki aihepiirit mitä itse keksin.
Tuollaisen on loputtava!!!!!
Otsikossa oleva linkki vie myös tuonne.
Tuon videon katsomiseen kannattaa varata aikaa ja paperia...
Yli tunnin mittainen dokumentti kaikesta vääryydestä mitä eläimille tehdään. Video käsittää kaikki aihepiirit mitä itse keksin.
Tuollaisen on loputtava!!!!!
Otsikossa oleva linkki vie myös tuonne.
5.10.2009
Vistan roskakori
Nyt varmaan taas miljoonan kerran poistin vahingossa Vistan roskakorin, voi että miten rasittavaa se on.. Tyhjennä roskakori ja poista on nii lähekkäin :D
Tässä linkkiä millä sen saa takaisin: http://neko.1g.fi/ohje/Windows_7-vinkit/roskakori_takaisin.html
Otsikko vie myös samalle sivulle :)
Tässä linkkiä millä sen saa takaisin: http://neko.1g.fi/ohje/Windows_7-vinkit/roskakori_takaisin.html
Otsikko vie myös samalle sivulle :)
12.5.2009
Ensimmäiset omat lemmikkini
Joskus vuoden 08 lopulla äiti teki minulle lupauksen. Lupauksen että saisin viimein omia lemmikkejä. Meillä on aina ollut vähän ongelmia noiden lemmikkien kanssa, koska osa perheestä on allergisia monille eläimille ja sitten on taas muita sisaruksia, jotka sitten myös haluaisivat lemmikin.
Mutta kuitenkin sain lupauksen, että saisin ehkä liskon, sen voisi laittaa isoon terraarioon joka on jäänyt tyhjäksi, tätini ostaessa isomman. No tietysti riemastuin tästä ajatuksesta, ja rupesin tutkimaan eri lisko lajeja. Mutta kun huomasin että ne eivät ole mitään kovin halpoja ajattelin että äidin lupaus haihtuu tuhkana ilmaan.
Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sitten jostain sain päähäni että jyrsiät harvemmin aiheuttavat allergiaa. Ja tutkittuani päädyin kesyrottiin. Oli siinä sitten vähän taivuteltavaa äidille, mutta kyllä siihen sitten suostuttiin.
Siitä sitten lähti taival kohti omia rottia. Vietin paljon aikaa netissä lukemassa kaikkea rotista, ja sitten tapani mukaan selittää pulputin niistä kaikille vastaan tuleville. Hankin myös kirjan.
Mutta kuitenkin sain lupauksen, että saisin ehkä liskon, sen voisi laittaa isoon terraarioon joka on jäänyt tyhjäksi, tätini ostaessa isomman. No tietysti riemastuin tästä ajatuksesta, ja rupesin tutkimaan eri lisko lajeja. Mutta kun huomasin että ne eivät ole mitään kovin halpoja ajattelin että äidin lupaus haihtuu tuhkana ilmaan.
Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sitten jostain sain päähäni että jyrsiät harvemmin aiheuttavat allergiaa. Ja tutkittuani päädyin kesyrottiin. Oli siinä sitten vähän taivuteltavaa äidille, mutta kyllä siihen sitten suostuttiin.
Siitä sitten lähti taival kohti omia rottia. Vietin paljon aikaa netissä lukemassa kaikkea rotista, ja sitten tapani mukaan selittää pulputin niistä kaikille vastaan tuleville. Hankin myös kirjan.
Sitten oli vielä tämä häkin etsintä rumba. Olin alusta asti iskenyt silmäni 189€ häkkiin, joka oli niin ihana ja täydellinen, mutta äiti tietysti halusi etsiä muualta, ja kyllähän sitä häkkiä monta kuukautta etsittiin, mutta aina sain keksittyä jotain miksi se häkki ei kelvannut. Lopulta sain sitten äidin ostamaan sen ihanan ison kalliin häkin, ja ihanaksi yllätykseksi saatiin vielä alennusta. No 20€ mutta on sekin jotain, eli häkki maksoi meille 169€.
Kun häkki oli kotona, piti vaan miettiä että mistäs sitten ne asukit hankkii. Eläinkauppa vai kasvattaja? Kaiken sen perusteella mitä netistä löysin, päädyin ehdottomasti kasvattajaan. Ainoa ongelma oli että kaikki kasvattajat asuivat niin kaukana. Ja vielä se että kenellä olisi poikasia my yt ävänä. Laajan netti etsinnän jälkeen olin lähettänyt ainakin kahdelle kasvattajalle sähköpostilla kyselyitä, onko heillä poikasia. Kun vastausta ei kuulunut etsin taas lisää kasvattajia, ja löysin ihan kivan kasvattajan sivuston, ongelma on vaan että hän asuu Jyväskylässä.
No varovasti sitten koittelin kepillä jäätä, että miten äiti ottaisi tuon matkan. No yllätyksekseni hän suostui matkaan ja minä innoissani k atsomaan että millä tavalla ottaisin yhteyttä tähän kasvattajaan. Hänellä oli sivu jen mukaan 2 poika rottaa ja 1 tyttö rotta vapaana. Ne olivat syntyneet 18.01.2009 ja luovutus aika olisi 22.02.2009 ja silloin elettiin päivää 20.02.2009. Äiti sanoi että "me voimme lähteä huomenna ja olla yötä hotellissa".
Lisäsin kasvattajan MSN:ään ja keskustelimme siellä. Hän sanoi että se poikue on syntynyt ja kasvaa sijaiskodissa, myös Jyväskylässä. No hän ei sitten ollut ihan varma että ovatko rotat enää vapaita, mutta sanoi soittavansa ystävälleen, jolla rotat olivat. Ja sitten ka rtovansa minulle tilanteen. Mielestäni meni varmaan miljoona tuntia ennenkun kasvattaja sitten ilmoitti minulle että rotat ovat vielä vapaana. Minä pomppasin tuolista ylös ja tuuletin oikein kunnolla(varmaan oli mielenkiintoista katsottavaa xP). Kasvattaja antoi kaverinsa puheli nnumeron ja sanoi että se hänen kaverinsa odottaa minun soittoa. No soitin tietysti heti ja oli kyllä niin mukavaa jutella hänen kanssaan. Sovittiin sitten että näemme 22.02.09 hänen kotonaan klo 12.00. No minähän sitten tulostelin ajo-ohjeita aivan innoissani. En nukkunut v armaan yhtään sinä yönä. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa vielä eläin liikkeestä purut häkinpohjalle ja ruokaa rotille.
Aamulla sitten pakkaus ja lähdettiin ajamaan jyväskylään. Matka tuntui toivottoman hitaalta. Kyllä me sitten lopulta päästiin Jyväskylään ja sitten mietinnän aiheeksi tuli että missä hotellissa olisimme yötä. Menimme sitten kysymään yhdestä hotellista, että paljonko yksi yö siellä maksaa, se taisi olla jotain 83-86€. Jäimme sinne yöksi. Kävimme vielä kaupassa hakemasas evästä. Ja rotille ostettiin kurkku matkalle, joska ne saavat nestettä.
Hotellissa olin ihan kuin joku aropupu, kokoajan men ossa ja toivoi että kello menisi nopeampaa. Sitten rupesin nukkumaan jo joskus 18.00 aikoihin, että aika menisi nopeampaa ja heräisin sitten aamulla. No nukahdin kyllä vasta joskus 21.00 aikoihin, mutta hyvät yöunet sain. Aamulla virkeänä sitten odottamaan että kello tulisi lähemmäs 12.00.
Kun viimein kello oli niin paljon että voisimme alkaa lähteä ajelemaan, olin aivan innoissani, vielä innostuneempi kuin edellisenä päivänä. No sitten ajeltiin tulostamieni ohjeiden mukaan, mutta niissä oli jokun virhe tai em me osanneet lukea sitä kunnolla xP, mutta eksyimme ja kysyimme sitten jostain kioskilta ohjeita ja siten löysimme perille.
Soitin vielä pihassa että olemme varmasti oikeassa osoitteessa ja kun asia varmistui nousimme autosta ja matkahäkki mukaan ja ovikelloa soittamaan. Oven avasi punapäinen todella mukava nainen. Asunnossa pisti silmään että ensimmäisenä vastaan ovelle tuli kissa, myöhemmin huomasin että siellä oli toinenkin kissa, joka piti minusta oikein kovaa, melkeen oli tulossa mukaa n kun lähdimme sieltä. Siellä oli myös hiiriä.
Sitten tietysi paljon häkkejä joissa oli paljon rottia. Sitten hän avasi sellaisen omatekemän poikashäkin, missä oli monta vauvarottaa, tunnistin heti toisen omakseni, ja toinen oli sitten vähän vaikeampi kun melkeen kaikki näyttivät samoilta.
Kun häkki oli kotona, piti vaan miettiä että mistäs sitten ne asukit hankkii. Eläinkauppa vai kasvattaja? Kaiken sen perusteella mitä netistä löysin, päädyin ehdottomasti kasvattajaan. Ainoa ongelma oli että kaikki kasvattajat asuivat niin kaukana. Ja vielä se että kenellä olisi poikasia my yt ävänä. Laajan netti etsinnän jälkeen olin lähettänyt ainakin kahdelle kasvattajalle sähköpostilla kyselyitä, onko heillä poikasia. Kun vastausta ei kuulunut etsin taas lisää kasvattajia, ja löysin ihan kivan kasvattajan sivuston, ongelma on vaan että hän asuu Jyväskylässä.
No varovasti sitten koittelin kepillä jäätä, että miten äiti ottaisi tuon matkan. No yllätyksekseni hän suostui matkaan ja minä innoissani k atsomaan että millä tavalla ottaisin yhteyttä tähän kasvattajaan. Hänellä oli sivu jen mukaan 2 poika rottaa ja 1 tyttö rotta vapaana. Ne olivat syntyneet 18.01.2009 ja luovutus aika olisi 22.02.2009 ja silloin elettiin päivää 20.02.2009. Äiti sanoi että "me voimme lähteä huomenna ja olla yötä hotellissa".
Lisäsin kasvattajan MSN:ään ja keskustelimme siellä. Hän sanoi että se poikue on syntynyt ja kasvaa sijaiskodissa, myös Jyväskylässä. No hän ei sitten ollut ihan varma että ovatko rotat enää vapaita, mutta sanoi soittavansa ystävälleen, jolla rotat olivat. Ja sitten ka rtovansa minulle tilanteen. Mielestäni meni varmaan miljoona tuntia ennenkun kasvattaja sitten ilmoitti minulle että rotat ovat vielä vapaana. Minä pomppasin tuolista ylös ja tuuletin oikein kunnolla(varmaan oli mielenkiintoista katsottavaa xP). Kasvattaja antoi kaverinsa puheli nnumeron ja sanoi että se hänen kaverinsa odottaa minun soittoa. No soitin tietysti heti ja oli kyllä niin mukavaa jutella hänen kanssaan. Sovittiin sitten että näemme 22.02.09 hänen kotonaan klo 12.00. No minähän sitten tulostelin ajo-ohjeita aivan innoissani. En nukkunut v armaan yhtään sinä yönä. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa vielä eläin liikkeestä purut häkinpohjalle ja ruokaa rotille.
Aamulla sitten pakkaus ja lähdettiin ajamaan jyväskylään. Matka tuntui toivottoman hitaalta. Kyllä me sitten lopulta päästiin Jyväskylään ja sitten mietinnän aiheeksi tuli että missä hotellissa olisimme yötä. Menimme sitten kysymään yhdestä hotellista, että paljonko yksi yö siellä maksaa, se taisi olla jotain 83-86€. Jäimme sinne yöksi. Kävimme vielä kaupassa hakemasas evästä. Ja rotille ostettiin kurkku matkalle, joska ne saavat nestettä.
Hotellissa olin ihan kuin joku aropupu, kokoajan men ossa ja toivoi että kello menisi nopeampaa. Sitten rupesin nukkumaan jo joskus 18.00 aikoihin, että aika menisi nopeampaa ja heräisin sitten aamulla. No nukahdin kyllä vasta joskus 21.00 aikoihin, mutta hyvät yöunet sain. Aamulla virkeänä sitten odottamaan että kello tulisi lähemmäs 12.00.
Kun viimein kello oli niin paljon että voisimme alkaa lähteä ajelemaan, olin aivan innoissani, vielä innostuneempi kuin edellisenä päivänä. No sitten ajeltiin tulostamieni ohjeiden mukaan, mutta niissä oli jokun virhe tai em me osanneet lukea sitä kunnolla xP, mutta eksyimme ja kysyimme sitten jostain kioskilta ohjeita ja siten löysimme perille.
Soitin vielä pihassa että olemme varmasti oikeassa osoitteessa ja kun asia varmistui nousimme autosta ja matkahäkki mukaan ja ovikelloa soittamaan. Oven avasi punapäinen todella mukava nainen. Asunnossa pisti silmään että ensimmäisenä vastaan ovelle tuli kissa, myöhemmin huomasin että siellä oli toinenkin kissa, joka piti minusta oikein kovaa, melkeen oli tulossa mukaa n kun lähdimme sieltä. Siellä oli myös hiiriä.
Sitten tietysi paljon häkkejä joissa oli paljon rottia. Sitten hän avasi sellaisen omatekemän poikashäkin, missä oli monta vauvarottaa, tunnistin heti toisen omakseni, ja toinen oli sitten vähän vaikeampi kun melkeen kaikki näyttivät samoilta.
Tumma on Hugo ja vaalea on Nappi. Hugon tunnistin heti, mutta Nappi oli vaikeampi tunnistaa. Kuva on kasvattajan ottama, hän lähetti sen minulle sähköpostiin, koska en olisi päässyt katsomaan niitä etukäteen. Molemmat sulattivat sydämmeni heti tästä kuvasta lähtien.
Kun sain rotat häkkiin, nainen vielä selitti joitain asioita ja antoi rekisteripaperit rotista. Sitten vaan rotat autoon ja menoks. Rotat laitoin etupenkille ja penkin lämmittimen päälle ettivät ne heti vilustuisivat, olihan tuolloin vielä paljon lunta. Kun pääsimme Paletin kohdalle, pysähdyimme ja äiti kävi ve ssassa. Minä siirsin rotat taakse kanssani, ja en voinut olla koskematta niihin.
Kun sain rotat häkkiin, nainen vielä selitti joitain asioita ja antoi rekisteripaperit rotista. Sitten vaan rotat autoon ja menoks. Rotat laitoin etupenkille ja penkin lämmittimen päälle ettivät ne heti vilustuisivat, olihan tuolloin vielä paljon lunta. Kun pääsimme Paletin kohdalle, pysähdyimme ja äiti kävi ve ssassa. Minä siirsin rotat taakse kanssani, ja en voinut olla koskematta niihin.
Kotona rotat pääsivät mahtavaan isoon häkkiinsä, oliva vähän hämmentyneitä kun eivät vielä koskaan ole olleet niin isossa häkissä. Oli se nii ihanaa seurattavaa, kun pikkuiset olivat niin isossa häkissä.
Videossa Nappi menee häkissä. Hugo oli alusta asti sellainen ujompi, joten siitä ei montaa videota irronnut. Video Hugosta tulee alempana.
Hugo ja Nappi ovat kuin pieniä koiran, apinan ja kissan sekoituksia. Ne kiskovat Hugon näyttämään tapaan kaikkea jännää, ne kiipeilevät kuin apinat ja jahtaavat nauhaa kuin kissat. On ne niin söpöjä.
Myöhemmin kun rotat olivat noin 2kk ikäisiä, tapasin kaverin kaupungilla, hänen mukanaan oli hänen toinen kaverinsa ja minä tietysti innokkaana selitin kuinka minulla on nyt rottia. Hänen kaverinsa sanoi et tä hänellä on myös yksi rotta, mutta hän on kyllästynyt siihen eikä halua pitää sitä enää. minä tietysti lupasin ottaa sen , jos vain äidille kävisi. Jo tokihan se käy, minulla on iso häkki ja tuleva rotta olisi poika. Minulal kävi sääliksi sitä rottaa, koska se oli elänyt koko elämänsä yksin ja rottaa ei saisi koskaan pitää yksin.
Ongelmiani olisivat, että miten pienemmät rottani hyväksyisivät vuoden ikäisen rotan häkkiin. Kyllä minä kuitenin olin valmis yrittämään sovittaa isoa rottaa pienten joukkoon. Sovin sen kaverini kaverin kanssa e ttä koska haen rotan, ja sovin myös että jos ei se millään sovi omieni kanssa hän ott aa sen takaisin.
Ison rotan nimi on Kuti.
Kuti oli kyllä aika surkean näköinen kun hain sen. Ja toivoin niin kovasti että se sopisi omieni jokukkoon. Kun päästiin kotiin esittelin Kutin lattialla Napille ja Hugolle, näytti kyllä että he sopisivat hyvin elämään keskenään. Mutta tietysti kun kaikki kolme olivat häkissä, niin alkoi suunnaton tappelu. Nappi, joka oli selkeästi ottanut johtaja aseman häkissä, ei hyväksynyt Kutia sinne. No minä en kuitenkaan halunnut luovuttaa vaan sitkeästi yritin totuttaa niitä toisiinsa. Kuti elel i siinä isossa terraariossa joka oli tyhjänä. Mutta se oli kyllä todella huono paik ka pitää sitä, jos pian rotat eivät tottuisi toisiinsa, minun olisi pakko luopua Kutista.
Pidin välillä omia rottia terraariossa jossa Kuti oleli ja Kutia isossa häkissä. Meno noin 2 viikkoa niin Kuti oli jo pysyvästi isossa häkissä. Kaikki kolme rottaa ovat onnelisena ja sovussa keskenään.
Myöhemmin kun rotat olivat noin 2kk ikäisiä, tapasin kaverin kaupungilla, hänen mukanaan oli hänen toinen kaverinsa ja minä tietysti innokkaana selitin kuinka minulla on nyt rottia. Hänen kaverinsa sanoi et tä hänellä on myös yksi rotta, mutta hän on kyllästynyt siihen eikä halua pitää sitä enää. minä tietysti lupasin ottaa sen , jos vain äidille kävisi. Jo tokihan se käy, minulla on iso häkki ja tuleva rotta olisi poika. Minulal kävi sääliksi sitä rottaa, koska se oli elänyt koko elämänsä yksin ja rottaa ei saisi koskaan pitää yksin.
Ongelmiani olisivat, että miten pienemmät rottani hyväksyisivät vuoden ikäisen rotan häkkiin. Kyllä minä kuitenin olin valmis yrittämään sovittaa isoa rottaa pienten joukkoon. Sovin sen kaverini kaverin kanssa e ttä koska haen rotan, ja sovin myös että jos ei se millään sovi omieni kanssa hän ott aa sen takaisin.
Ison rotan nimi on Kuti.
Pidin välillä omia rottia terraariossa jossa Kuti oleli ja Kutia isossa häkissä. Meno noin 2 viikkoa niin Kuti oli jo pysyvästi isossa häkissä. Kaikki kolme rottaa ovat onnelisena ja sovussa keskenään.
Kuti oleli juuri tuossa terraariossa. Ja kuten huomaatte Kuti hyppää ihan helposti sieltä pois. Kuti, Nappi ja Hugo osaavat kaikki hypätä itse tuonne ja pois.
Kaikki kolme matkahäkissä. Vasemmalta lukien Hugo, Nappi ja Kuti.
Napista on ajan kanssa tullut ehdoton suosikkini, Nappi on kaikista kesyin ja erittäin ihmisrakas. Nappi on rohkea ja menossa aina ensimmäisenä, ujon hugon tullessa perässä. Nappi on vähän sellainen oman tiensä kulkija, se ei tarvitse muita rottia pärjätäkseen, mutta välillä on kyllä kiva riehua veljensä kanssa. Nappi on kuvioltaa ja väriltään Black Capped.
Hugo on siis Napin veli, ja on sekin erittäin suloinen. Mutta se on harmi että kukaan muu ei näe sitä, koska hugo ujostaa enemmän kuin muut. Mutta nyt ajan kanssa on siitäkin tullut rohkeampi. Hugo on vähän sellainen, joka ei pärjää yksin, sen on pakko olla aina jonkun kanssa, yleensä se on Kuti. Hugo nukkuu aina Kutin vieressa ja muutenkin on paljon sen kanssa. Hugo on kuvioltaa n ja väriltään Black Berkshire, mutta hugon kuvio on ns. mm eli mismarked.
Kuti on aika rauhallinen tapaus. Se ei niinkään ole niin leikkisä riehuja kuin Nappi ja Hugo. Mutta Kuti on loistava painija. Rottien leikkiin kuuluu pienet painileikit päivittäin. Sen erottaa oikeasta tappelusta ainakin siitä että kun ne leikkii, kukaan ei inise eikä päästä muutakaan ääntä. Kuti voittaa tietysti aina kun on niin paljon isompi. Mutta kerran Nappi ja Hugo tekivät sellaisen tempun että, ne hyppäsivät yhtäaikaa kutin kimppuun ja voittivat. Kuti oli sen jälkeen erittäin nöyrän näköinen :) Kutin väri/kuvi on ollut minulle hieman arvoitus. Se keneltä Kutin sain ei tiennyt Kutin syntymäaikaa eikä värin nimeä. Kuti on ostettu eläinliikkeestä. Mutta omien pähkäilyjen mukaan Kuti olisi Pearl.
Suunnitteilla on tietysti pitää pitkään rottia lemmikkeinä, joten tässä pian saa taas ruveta etsimään lisää rottia laumaan.
Kiitos että jaksoit lukea tänne asti :)
Suunnitteilla on tietysti pitää pitkään rottia lemmikkeinä, joten tässä pian saa taas ruveta etsimään lisää rottia laumaan.
Kiitos että jaksoit lukea tänne asti :)
26.9.2008
8.9.2008
Animecon 2008
Olin animeconissa 26-27.07.2008 Tampere talolla ensimmäistä kertaa ikinä. Tässä videossa kuvia slide showna. Itsekin piipahdan muutamassa kohdassa siellä xD. Oli kyllä mahtava reissu.
Biisit taustalla ovat: Eimear Quinn - The voice ja Vic Mignogna - Brothers
6.9.2008
Se ilta sattui
Koneella istuu tyttö, joka vaan surffailee sivuilla ja toivoo että tapahtuisi jotain jännittävää. Tuijottaa puhelinta ja vaihtaa taas tietokoneen näyttöön. Chatissa ei oikein ole mitään järkevää keskustelua mihin haluaisi jakaa mielipiteensä.
Puheli lopulta suostuu päästämään ilmoille tekstiviestin äänen, salamana tyttö nappaa puhelimen ja lukee viestin. Sehän on siltä pojalta, johon tyttö tutustui chatissa jo parisen kuukautta sitten. Ihan mukavalta se vaikutti. Aina ne puhuivat siitä että kuinka joskus tavattaisiin, mutta ei siitä ollut tullut mitään.
Nyt poika oli tulossa tytön asuinpaikalle käymään kaverin kyydissä. Poika oli kylläkin ihan humalassa, mutta kaveri onneksi oli suostunut kuskiksi. Sitä se poika kirjoitti viestissään että: "Oon tulos ny sinne päin käymään, halutko lähtee ajelulle, käydään mun kotipaikalla ja tullaan aamulla takas sinne". Oli jo erittäin myöhä, joten tyttö oletti että käydään vaan pyörähtämässä siellä ja tietysti olisi jo aamu ennen kun he olisivat kerenneet takaisin tytön asuinpaikalle.
Tästähän tyttö riemastui, viimeinkin jotain actionia tähän tylsään iltaan. Viestitti niin nopeasti kuin olla ja voi, takaisin: "Tottakai, soittele kun oot lähempänä". Onhan tässä nyt ainakin kaksi hyvää puolta. Pääsen näkemään viimein sen pojan ja pääsen tästä tylsyydestä pois.Tyttö sammutti koneen ja alkoi kaivaa kaappejaan, miettien mitä pistäisi päälleen.
Puhelin kädessä hän odotti että koska se soisi. Sitten kun se viimein soi, he kävivät pienois suunnittelun siitä millaiseen autoon tyttö tulee ja koska. Poika sanoi soittavansa vielä kun he ovat lähempänä.
Tyttö lähti kävelemään sovittuun paikkaan, ja jäi odottamaan. Sitten hän näki valkoisen auton, mutta ei ollut varma oliko tämä se auto josta he olivat puhuneet. Tyttö ei liikkunut paikaltaan koska ei ollut varma. Sitten hänen puhelin soi uudelleen ja poikahan se siellä soitti että: "Tuletkos mukaan vai et, me nähään sut jo". "Joo tietty" tyttö vastasi ja lähti kävelemään autoa kohti.
Poika tuli edestä taakse istumaan tytön kanssa. Tyttöä jännitti ja hän halusi tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen, koska poika oli ihan söpö ja kiltin oloinen.
No lähdettiin ajamaan pojan asuinpaikalle. Sitten pysähdyttiin pojan asunnolle ja noustiin autosta. Tyttö oli ihmeissään, muttei sanonut mitään. Ajatteli että vaan katsahdetaan kämppä ja lähdetään takaisin.
Sitten pojan kaveri lähti ja tyttö ja poika jäivät kahden. Tyttö kysyi: "Mihin se meni?","Eikö me mennäkkään takas nyt heti". Poika sanoi että tyttö jäisi yöksi sinne. Tyttö oli hieman hätääntynyt, koska ei ollut valmis jäämään heti yöksi vieraaseen paikkaan vieraan ihmisen kanssa.
Poika riisui tytön vaatteet pois ja tyttö pelkäsi henkensä puolesta. Poika ei ollutkaan enää niin söpö. Poika "pakotti" tytön seksiin useita kertoja yössä. Tyttö ei uskaltanut sanoa EI, koska pelkäsi niin. Poika oli vielä niin humalassa, että tuskin itsekkään tajusi kaikkea mitä teki, mutta tyttö muistaa joka ikisen hetken tuosta kammottavasta yöstä. Hän odotti aamua enemmän kuin koskaan.
Lopulta poika nousi ylös sängyltä ja meni suihkuun. Tyttö huomasi kuinka häneen sattuikin liikkua, ja sitten hän huomasi veri tahran lakanassa. Tyttö nousi ja puki salamana päälleen. Kun poika tuli suihkusta hän harmitteli että tyttö ehti jo pukea. Tyttö odotti kuin kuuta nousevaa, että pojan kaveri tulisi hakemaan heitä.
Viimein pojan kaveri tuli hakemaan tyttöä ja poikaa. Poika piti viedä töihin ja tyttö tietysti takaisin kotiinsa. Poika jätettiin työpaikalleen ja kaveri jatkoi matkaa tyttö kyydissään. Sitten kun saavuttiin tytön kotipaikalle, tyttö kiitti kuskia ja lähti kotiin.
Kotona tyttö teki ensimmäisen virheen, hän meni suihkuun. Hänen oli pakko, hän ei kestänyt sitä likaisuuden tunnetta. Sitten hän soitti ystävälleen ja pyysi päästä hänen luona käymään. Hän kertoi kaiken mitä oli tapahtunut ja ystävä melkein repi hänet lääkäriin samantien, mutta tyttö ei pystynyt siihen. Ainoa mitä ystävä pystyi tekemään oli ostaa jälkiehkäisypilleri apteekista.
Seuraavana päivänä tyttö meni sitten lääkäriin. Siellä kaikki normaali tutkimukset ja tyttö selitti kaiken mitä oli käynyt, ja se kirjattiin ylös. Siitä eteen päin tyttö ei ollut enää oma itsensä. Hän muuttui täysin, ennen aina iloinen ihminen masentui täysin ja elämänhalu katosi. Yöllä ei pysty nukkumaan enää. Ainoa minkä vuoksi oli taisteltava oli se ettei perhe saanut tietää tästä kamalasta tapahtumasta.
Aikaa kului neljä kuukautta, ja mikään ei ollut muuttunut. Poika oli joskus yrittänyt soittaa tai lähettää viestiä, mutta tyttö ei halunnut enää kuullakaan siitä ihmisestä mitään, koskaan enää. Tyttö tuli siihen pisteeseen ettei jaksaisi enää kauaa yrittää.
Lopulta tyttö kertoi perheelleen ja asiat alkoivat mennä paremmin. Tyttö haki apua itselleen, mutta siitä ei paljon apua ollut. Lopulta hän tuli päätökseen että elämä ei ole elämisen arvoinen ja hän yritti itse lopettaa sen. Lääkkeiden yliannostus ei toiminut ja tyttö jäi henkiin. Hän joutui nuorisopsykiatriselle osastolle 4kk hoitoon.
Lääkkeet, jotka hän otti päättääkseen elämänsä, tuhosivat vain osan hänestä. Alkoholilla ei ole mitään asiaa hänen kehoonsa, sillä maksa ei jaksa polttaa sitä ja vaarana olisi alkoholimyrkytys. Toinen on se että tyttö joutuu syömään kolmiolääkkeitä että saisi nukuttua yön rauhassa. Ja senkään takia hän ei voi käyttää ollenkaan alkoholia. Miksi se tuntuu niin tärkeältä mainita hänen puolestaan, on se että ihmiset eivät ymmärrä miksei hän voi/ halua ottaa edes yhtä hörppyä. Ei ehkä kaikille halua ensimmäisenä selittää tällaista menneisyyttä.
Tytön elämä siis vaihtoi suuntaa alle vuodessa pahempaan suuntaan. Koulu piti jättää kesken, kun ei yöllä saanut nukuttua, ei jaksanut päivällä olla hereillä. Hänen elämän halunsa oli pohja lukemissa. Mutta sen 4kk osasto ajan jälkeen hänen elämänsä alkoi saada merkitystä. Hän sain omat lemmikit, uuden opiskelupaikan ja pääsi muuttamaan omilleen.
Ja tytöstä on tullut tässä välissä nainen. Hän täytti vastoin kaikkia odotuksiaan 18 vuotta. Silti välillä on ongelmia niin kuin miten selittää uusille tutuille miksei juo alkoholia syntymäpäivänään, miksi on niin salaperäinen tietyissä asioissa, miksi käyttäytyy joskus oudosti... No kaikki on vain kamalan menneisyyden takia, josta ei pääse eroon. Se menneisyys kuuluu hänelle ja se on osa häntä, mutta kaikki eivät osaa ajatella sitä niin. Ei hän itsekkään aina.
Elämä vie häntä eri suuntiin ja koettelee häntä, mutta niin sisukasta naista ei niin vaan lannisteta. Hän kyllä pärjää, vaikka hänen elämästään puuttuu paljon ja paljon on menetetty. Ei peli ole vielä ohi hänen osaltaan. Jonkin takia hän on vielä täällä.
***********************************************************************************
Tämä tarina on ihan oikeasta elämästä kirjoitettu. Tarina koskee minulle hyvin läheistä ihmistä, miksi siis tiedän näin paljon. Hän halusi että hänen tarinansa kirjoitettaisiin ylös että joku lukisi sen ja ei teksisi samoja virheitä kuin hän.
Toivottavasti tarina opettaa jotakuta, että joskus jokin asia voi tuntua vaarattomalta ja viisaalta, mutta myöhemmin koko juttu voi kääntyä päälaelleen. Kannattaa siis miettiä tarkkaan mitä tekee, sitä voi kaduttaa myöhemmin, eikä sitä saa tekemättömäksi millään.
Puheli lopulta suostuu päästämään ilmoille tekstiviestin äänen, salamana tyttö nappaa puhelimen ja lukee viestin. Sehän on siltä pojalta, johon tyttö tutustui chatissa jo parisen kuukautta sitten. Ihan mukavalta se vaikutti. Aina ne puhuivat siitä että kuinka joskus tavattaisiin, mutta ei siitä ollut tullut mitään.
Nyt poika oli tulossa tytön asuinpaikalle käymään kaverin kyydissä. Poika oli kylläkin ihan humalassa, mutta kaveri onneksi oli suostunut kuskiksi. Sitä se poika kirjoitti viestissään että: "Oon tulos ny sinne päin käymään, halutko lähtee ajelulle, käydään mun kotipaikalla ja tullaan aamulla takas sinne". Oli jo erittäin myöhä, joten tyttö oletti että käydään vaan pyörähtämässä siellä ja tietysti olisi jo aamu ennen kun he olisivat kerenneet takaisin tytön asuinpaikalle.
Tästähän tyttö riemastui, viimeinkin jotain actionia tähän tylsään iltaan. Viestitti niin nopeasti kuin olla ja voi, takaisin: "Tottakai, soittele kun oot lähempänä". Onhan tässä nyt ainakin kaksi hyvää puolta. Pääsen näkemään viimein sen pojan ja pääsen tästä tylsyydestä pois.Tyttö sammutti koneen ja alkoi kaivaa kaappejaan, miettien mitä pistäisi päälleen.
Puhelin kädessä hän odotti että koska se soisi. Sitten kun se viimein soi, he kävivät pienois suunnittelun siitä millaiseen autoon tyttö tulee ja koska. Poika sanoi soittavansa vielä kun he ovat lähempänä.
Tyttö lähti kävelemään sovittuun paikkaan, ja jäi odottamaan. Sitten hän näki valkoisen auton, mutta ei ollut varma oliko tämä se auto josta he olivat puhuneet. Tyttö ei liikkunut paikaltaan koska ei ollut varma. Sitten hänen puhelin soi uudelleen ja poikahan se siellä soitti että: "Tuletkos mukaan vai et, me nähään sut jo". "Joo tietty" tyttö vastasi ja lähti kävelemään autoa kohti.
Poika tuli edestä taakse istumaan tytön kanssa. Tyttöä jännitti ja hän halusi tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen, koska poika oli ihan söpö ja kiltin oloinen.
No lähdettiin ajamaan pojan asuinpaikalle. Sitten pysähdyttiin pojan asunnolle ja noustiin autosta. Tyttö oli ihmeissään, muttei sanonut mitään. Ajatteli että vaan katsahdetaan kämppä ja lähdetään takaisin.
Sitten pojan kaveri lähti ja tyttö ja poika jäivät kahden. Tyttö kysyi: "Mihin se meni?","Eikö me mennäkkään takas nyt heti". Poika sanoi että tyttö jäisi yöksi sinne. Tyttö oli hieman hätääntynyt, koska ei ollut valmis jäämään heti yöksi vieraaseen paikkaan vieraan ihmisen kanssa.
Poika riisui tytön vaatteet pois ja tyttö pelkäsi henkensä puolesta. Poika ei ollutkaan enää niin söpö. Poika "pakotti" tytön seksiin useita kertoja yössä. Tyttö ei uskaltanut sanoa EI, koska pelkäsi niin. Poika oli vielä niin humalassa, että tuskin itsekkään tajusi kaikkea mitä teki, mutta tyttö muistaa joka ikisen hetken tuosta kammottavasta yöstä. Hän odotti aamua enemmän kuin koskaan.
Lopulta poika nousi ylös sängyltä ja meni suihkuun. Tyttö huomasi kuinka häneen sattuikin liikkua, ja sitten hän huomasi veri tahran lakanassa. Tyttö nousi ja puki salamana päälleen. Kun poika tuli suihkusta hän harmitteli että tyttö ehti jo pukea. Tyttö odotti kuin kuuta nousevaa, että pojan kaveri tulisi hakemaan heitä.
Viimein pojan kaveri tuli hakemaan tyttöä ja poikaa. Poika piti viedä töihin ja tyttö tietysti takaisin kotiinsa. Poika jätettiin työpaikalleen ja kaveri jatkoi matkaa tyttö kyydissään. Sitten kun saavuttiin tytön kotipaikalle, tyttö kiitti kuskia ja lähti kotiin.
Kotona tyttö teki ensimmäisen virheen, hän meni suihkuun. Hänen oli pakko, hän ei kestänyt sitä likaisuuden tunnetta. Sitten hän soitti ystävälleen ja pyysi päästä hänen luona käymään. Hän kertoi kaiken mitä oli tapahtunut ja ystävä melkein repi hänet lääkäriin samantien, mutta tyttö ei pystynyt siihen. Ainoa mitä ystävä pystyi tekemään oli ostaa jälkiehkäisypilleri apteekista.
Seuraavana päivänä tyttö meni sitten lääkäriin. Siellä kaikki normaali tutkimukset ja tyttö selitti kaiken mitä oli käynyt, ja se kirjattiin ylös. Siitä eteen päin tyttö ei ollut enää oma itsensä. Hän muuttui täysin, ennen aina iloinen ihminen masentui täysin ja elämänhalu katosi. Yöllä ei pysty nukkumaan enää. Ainoa minkä vuoksi oli taisteltava oli se ettei perhe saanut tietää tästä kamalasta tapahtumasta.
Aikaa kului neljä kuukautta, ja mikään ei ollut muuttunut. Poika oli joskus yrittänyt soittaa tai lähettää viestiä, mutta tyttö ei halunnut enää kuullakaan siitä ihmisestä mitään, koskaan enää. Tyttö tuli siihen pisteeseen ettei jaksaisi enää kauaa yrittää.
Lopulta tyttö kertoi perheelleen ja asiat alkoivat mennä paremmin. Tyttö haki apua itselleen, mutta siitä ei paljon apua ollut. Lopulta hän tuli päätökseen että elämä ei ole elämisen arvoinen ja hän yritti itse lopettaa sen. Lääkkeiden yliannostus ei toiminut ja tyttö jäi henkiin. Hän joutui nuorisopsykiatriselle osastolle 4kk hoitoon.
Lääkkeet, jotka hän otti päättääkseen elämänsä, tuhosivat vain osan hänestä. Alkoholilla ei ole mitään asiaa hänen kehoonsa, sillä maksa ei jaksa polttaa sitä ja vaarana olisi alkoholimyrkytys. Toinen on se että tyttö joutuu syömään kolmiolääkkeitä että saisi nukuttua yön rauhassa. Ja senkään takia hän ei voi käyttää ollenkaan alkoholia. Miksi se tuntuu niin tärkeältä mainita hänen puolestaan, on se että ihmiset eivät ymmärrä miksei hän voi/ halua ottaa edes yhtä hörppyä. Ei ehkä kaikille halua ensimmäisenä selittää tällaista menneisyyttä.
Tytön elämä siis vaihtoi suuntaa alle vuodessa pahempaan suuntaan. Koulu piti jättää kesken, kun ei yöllä saanut nukuttua, ei jaksanut päivällä olla hereillä. Hänen elämän halunsa oli pohja lukemissa. Mutta sen 4kk osasto ajan jälkeen hänen elämänsä alkoi saada merkitystä. Hän sain omat lemmikit, uuden opiskelupaikan ja pääsi muuttamaan omilleen.
Ja tytöstä on tullut tässä välissä nainen. Hän täytti vastoin kaikkia odotuksiaan 18 vuotta. Silti välillä on ongelmia niin kuin miten selittää uusille tutuille miksei juo alkoholia syntymäpäivänään, miksi on niin salaperäinen tietyissä asioissa, miksi käyttäytyy joskus oudosti... No kaikki on vain kamalan menneisyyden takia, josta ei pääse eroon. Se menneisyys kuuluu hänelle ja se on osa häntä, mutta kaikki eivät osaa ajatella sitä niin. Ei hän itsekkään aina.
Elämä vie häntä eri suuntiin ja koettelee häntä, mutta niin sisukasta naista ei niin vaan lannisteta. Hän kyllä pärjää, vaikka hänen elämästään puuttuu paljon ja paljon on menetetty. Ei peli ole vielä ohi hänen osaltaan. Jonkin takia hän on vielä täällä.
***********************************************************************************
Tämä tarina on ihan oikeasta elämästä kirjoitettu. Tarina koskee minulle hyvin läheistä ihmistä, miksi siis tiedän näin paljon. Hän halusi että hänen tarinansa kirjoitettaisiin ylös että joku lukisi sen ja ei teksisi samoja virheitä kuin hän.
Toivottavasti tarina opettaa jotakuta, että joskus jokin asia voi tuntua vaarattomalta ja viisaalta, mutta myöhemmin koko juttu voi kääntyä päälaelleen. Kannattaa siis miettiä tarkkaan mitä tekee, sitä voi kaduttaa myöhemmin, eikä sitä saa tekemättömäksi millään.
17.2.2008
The mansikka
I wanna eat THE Mansikka.I really wanna eat THE Mansikka.
But I hate THE Mansikka.
No, I'll eat THE mansikka.Ou yes, I'll eat THE Mansikka.
Second taught, I think you wanna eat THE Mansikka.
Ou yes, I really think you wanna eat THE Mansikka.
OU PLEASE, eat THE Mansikka, so I don't have to.****************************************************************************
Älkää kysykö :'D Ei mitään hajua mitä oon taas miettiny. Mut kait tää on jotain taidetta??
15.11.2007
Kissaruno
KESÄKISSA
Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.
- Laura Mäkinen -
(Kopioin tämän vaasan kissatalon sivuilta)
Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.
- Laura Mäkinen -
(Kopioin tämän vaasan kissatalon sivuilta)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
